Mulla on ehkä sielusvaurio, mä oon ehkä ihmisraunioSä voisit olla kallio, johon nojaa, mutta siihen valmis ooSulla on romantiikan tauti, kun maailma on liian kaunisMä putan vauhdista, aina jaloille, mä tipun silmät aukiTarinat aina loppuu niin, unelmat särkyy asfalttiinJa on niin kylmää ku heräänTaivas on musta aamuisin, mä luen lehden silmätkinEn luota huomisen enääEnemmän ja enemmän, pelkään et menetä sen hyvän mitä meillä onJos lähden karkumaan elämään, työnnen sut menemään, niin onks se vaan pelkoo?Just ku sä aloit tottumaan, mulla alko aika loppumaanSano mikä mulla on, ku vaan pakko tallaa aina omia polkujaanJa mulla on toinen suunta, ja mut on turha luullaJa se on niin sääli, et joudun tän purkaa, sä olisit väärin, jos olisit mukaanTarinat aina loppuu niin, unelmat särkyy asfalttiinJa on niin kylmää ku heräänTaivas on musta aamuisin, mä luen lehden silmätkinEn luota huomisen enääEnemmän ja enemmän, pelkään et menetä sen hyvän mitä meillä onJos lähden karkumaan elämään, työnnen sut menemään, niin onks se vaan pelkoo?Enemmän ja enemmän, pelkään et menetä sen hyvän mitä meillä onJos lähden karkumaan elämään, työnnen sut menemään, niin onks se vaan pelkoo?Kiitos kun katsoit!