Mulla on ehkä sielusvaurio, mä oon ehkä ihmisraunio
Sä voisit olla kallio, johon nojaa, mutta siihen valmis oo
Sulla on romantiikan tauti, kun maailma on liian kaunis
Mä putan vauhdista, aina jaloille, mä tipun silmät auki
Tarinat aina loppuu niin, unelmat särkyy asfalttiin
Ja on niin kylmää ku herään
Taivas on musta aamuisin, mä luen lehden silmätkin
En luota huomisen enää
Enemmän ja enemmän, pelkään et menetä sen hyvän mitä meillä on
Jos lähden karkumaan elämään, työnnen sut menemään, niin onks se vaan pelkoo?
Just ku sä aloit tottumaan, mulla alko aika loppumaan
Sano mikä mulla on, ku vaan pakko tallaa aina omia polkujaan
Ja mulla on toinen suunta, ja mut on turha luulla
Ja se on niin sääli, et joudun tän purkaa, sä olisit väärin, jos olisit mukaan
Tarinat aina loppuu niin, unelmat särkyy asfalttiin
Ja on niin kylmää ku herään
Taivas on musta aamuisin, mä luen lehden silmätkin
En luota huomisen enää
Enemmän ja enemmän, pelkään et menetä sen hyvän mitä meillä on
Jos lähden karkumaan elämään, työnnen sut menemään, niin onks se vaan pelkoo?
Enemmän ja enemmän, pelkään et menetä sen hyvän mitä meillä on
Jos lähden karkumaan elämään, työnnen sut menemään, niin onks se vaan pelkoo?
Kiitos kun katsoit!