Sit on jo kauan kun me yössä tavattiin, torilla edeltä yhteiseen taksiin hypättiin.Iastoin sun nauruun ja sun huonoon huumoriin ja ajatukseen et ois jotain mistä pitäki.Mut silloin elämästä niin vähän taihuttiin.Pian hyntyyt yhteen muiden lailla laitettiin ja laina rahalla muutettiin vanhaan rivaryyn.Me liian kauan molemmat kai uskoo haluttiin, näin kuuluu tehdä kohta mentäis mekin naimisiin.Mut luutiin rakkaudeksi jos se äänen sanottiin.Jos hetken aikaa ollaan ja niin kuin ennenkin, en luovu susta koskaan, vaikka irti päästänkin.Jos hetken aikaa ollaan ja niin kuin ennenkin, en kadu meitä koskaan, vaikka irti hankankin.Niin monta yötä sängyssämme valvottiin ja päämme puhki valmiiks, tunnevaisuus mietittiin.Omat unhemamme ruutupaperille laitettiin, vasta muutta laatikoiden pojalta ne lyydettiin.Ja nyt kun vuosi vaihtui uudet sivut käännettiin.Jos hetken aikaa ollaan ja niin kuin ennenkin, en luovu susta koskaan, vaikka irti päästänkin.Jos hetken aikaa ollaan ja niin kuin ennenkin, en kadu meitä koskaan, vaikka irti hankankin.Olet aina osa minua ja minä risteys sun polvulla.Vielä hetki sama puolella, mut tulevaisuus on muualla.Mut meil on hetki aikaa.Jos hetken aikaa ollaan ja niin kuin ennenkin, en luovu susta koskaan, vaikka irti päästänkin.Jos hetken aikaa ollaan ja niin kuin ennenkin, en kadu meitä koskaan, vaikka irti hankankin.Vaikka irti hankankin.