Taas itken silmät punasena.
Tämä piti olla mun bräd-era.
Hengittäminen on vaikeeta,
mut kai meillä kaikilla on vaiheita.
Mä luulen, et mun sydän ei lyö.
Tai ainakaan se ei oo käyny nyt kenetunneilla.
Ja mun koko päivä työ.
Leikkiä hippaa mun tunteilla.
Suutelet mun sotkoihin selvyttä.
Puhalla muuhun ilmaa kevyttä.
Painaret mun rintaan sun sykettä.
Kosketuksellas elvytä mut tää elämä tappaa.
En haa peränsä.
En
yksin jaksa.
Kosketuksellas elvytä mut...
On tullu itkuja ja potkuja.
Tämän paska on alkanu jo tottua.
En kaipaa onnellista loppua.
Mä haluun olla onnellinen nyt.
Luulen, et mun sydän ei lyö.
Tai ainakaan se ei oo käyny nyt kenetunneilla.
Ja mun koko päivä työ.
On leikkiä hippaa mun tunteilla.
Suutelet mun sotkoihin selvyttä.
Puhalla muuhun
ilmaa kevyttä.
Painaret mun rintaan sun sykettä.
Kosketuksellas elvytä mut tää elämä tappaa.
En haa peränsä.
En
yksin jaksa.
Kosketuksellas elvytä mut...
Miks on niin vaikeeta apua pyytää?
Miks musti tuntuu, että mä oon syvä?
Jos mun sydän lyö, se lyö tyhjää.
Suutelet mun sotkoihin selvyttä.
Puhalla muuhun
ilmaa kevyttä.
Painaret mun rintaan sun sykettä.
Kosketuksellas elvytä mut tää elämä tappaa.
En haa peränsä.
En yksin jaksa.
Kosketuksellas elvytä mut...
Đang Cập Nhật