Vieläkö muistat, miten alkoi rakkautemme,
jonka piti olla niin luja ja suuri kuin DDR.
Ja sitä Jokelan baaria kutsuimme kodiksemme,
sen muka vierulla nahka sohvalla haavehtiin.
Sitten tuli aika, elämä kiirehti ohi.
Kasvoivat talot, nousivat korkeudet.
Meidän itsestään selvä loppuun kaluttu rakkautemme.
Vielä heikoilla juurillaan maahan takertumme.
Missä olet nyt, iloinen elokuun prinssi?
Vieläkö lauluun taipuu naura vastuu?
Vieläkö muistat vähän pyörinyt tytön, joka aina tanssi silmät kiinni?
Vieläkö muistat, miten rakastuttiin?
Vieläkö muistat, miten rakastuttiin?
Elokuun elämän haikean laulu.
Kaipaus hiipii esiin piilostaan.
Sen kaiken yli minä kuulen tutun nauruun.
Sinusta luopua voin, mut en unohtaa milloinkaan.
Missä olet nyt, iloinen elokuun prinssi?
Vieläkö lauluun taipuu naura vastuu?
Vieläkö muistat vähän pyörinyt tytön, joka aina tanssi silmät kiinni?
Vieläkö muistat, miten rakastuttiin?
Missä olet nyt, iloinen elokuun prinssi?
Missä olet nyt, iloinen elokuun prinssi?
Vieläkö lauluun taipuu naura vastuu?
Vieläkö muistat vähän pyörinyt tytön, joka aina tanssi silmät kiinni?
Vieläkö muistat?
Vieläkö muistat?
Vieläkö muistat?
Vieläkö muistat?