Aina paikoilleni jään,
vaikka tiedän,
ettei mitään syytäkään ois.
Kai se liikaa häikäisee, kun se ohi kävelee,
mä käännyn taas pois.
En saa mieleen rauhaa,
mul main täytyis uskaltaa.
Mä vielä rohkeuteni kerään ja herään,
mut ei tänään.
Mä juoksen tuhantaa sun verran, mut ei tänään.
Ei vielä tänään.
Ei, ei tänään.
Ei tänään.
Ei tänään.
Sydän liian kova lyö, tää on vihdoinkin se yö,
kun sua lähestyyn.
Jädet hikoilee ja muu jalat maahan liimantuu ja taas pysähdyyn.
Ei tää toimi nytkään,
hidastettuna
kaiken nään.
Mä vielä
rohkeuteni kerään
ja herään,
mut ei tänään.
Ja juoksen tuhantaa sun verran, mut ei tänään.
Ei vieläkään.
Mä vielä rohkeuteni kerään ja herään,
mut ei tänään.
Juoksen tuhantaa sun verran, mut ei tänään.
Ei vielä tänään.
Mieleni voitan ja sinutta voitan jo tänään.
Mun täytyy sinut jo saada,
ei maailma kaada sekaan.
Sekoitan pääni, vain sisäinen ääni soi enää.
Mut mikä mut juoksemaa tahallaan karkuun tasai.
Mä vielä
rohkeuteni kerään ja herään,
mut ei tänään.
Ja juoksen tuhantaa sun verran, mut ei tänään.
Ei vieläkään.