Sillalla huuto loppunut ja viimein hiljasta
kaikki mitä meillä oli joskus
on nyt pelkkää.
Tuhkaa jäi kraateri
siihen mihin
törmäsit mä aattelin
etten selviä jos tää loppuu
mut en katonutkaan
Mun syrjä joka on ei kenenkään maa
jota sä tai kuka muukaan ei enää saa haavoittaa
Tämä syrjä joka on ei kenenkään maa
jota sä tai kuka muukaan ei enää saa valloittaa
Ei kenenkään maa
Ei enää,
nyt mä piirrän rajan jonka taakse jäät,
en voi enää kenenkään antaa
Koskaan mua niin talloja mun ets pitää,
ommella nää haavat ihan yksinään
Suojaan itse tuntuni kantaa,
vaik siitä jälkeen se jää nyt paljoooon
Mun syrjä joka on ei
kenenkään maa
jota sä tai kuka muukaan ei enää saa haavoittaa
Tämä syrjä joka on ei kenenkään maa
jota sä tai kuka muukaan ei enää saa valloittaa
Ei kenenkään maa
Nyt jääkö historiaan,
ne ajat kun en osannut itseäni rakastaa
Ja vielä joku päivä tulee se ihminen
joka saa mun sydämeni kodin rakentaa
Mun syrjä joka on ei kenenkään maa
jota sä tai kuka muukaan ei enää saa haavoittaa
Tämä syrjä joka on ei kenenkään maa jota
sä tai kuka muukaan ei enää saa valloittaa
Ei kenenkään maa jota sä tai kuka muukaan ei enää saa valloittaa