Ehdin kolme pysäkin väliä kävellä, ennen kuin tulee seuraava, joka vie minut sinun luon.
Vastaan tulee miehi ja naisia korko kengissään, ja kengissään vain pudistaa päätään, miettii mitä tuli sanottua tänään.
Tullomme samanlaista ravintolaa peräjälkeen, huokaisen helpotuksen en ole tuossa tappelussa.
Joku katsoo suoraan silmini kadun toiselta puolen.
Tätäkö se on, mitä kaiken jälkeen elämän lopulta vain on?
Vain katsiita ja hetkien olemassaoloa, ja niiden nopeampaa katuamista, kuin mitä muistot sua uskoa.
Ja kaukalosta lasten äänet kantautuu, ne kantautuu suoraan sieluun.
Laskeutuu mun syliin lempeä talvi, ilta, nukkuvilta, jo kahvilat näyttää.
Ja niin on useita päiviä ollut, tullut ja mennyt, ilman että huomasin kertaakaan pysähtyä katsomaan.
Jos jossain niin tässä nyt on onni kuin taimillaan.
Tätäkö se on, mitä kaiken jälkeen elämän lopulta vain on?
Vain katsiita ja hetkien olemassaoloa, ja niiden nopeampaa katuamista, kuin mitä muistot sua uskoa.
aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa
aa-aa-aa-aah-aa-aah-aa-aa-aah-aa-ah
aan!aan!aan!aan!aan!aan!aan!aan!
Tätäkö se on, mitä kaiken jälkeen elämän lopulta vain on?
aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa
Vain katseita ja hetkien olemassaoloa
Ja niiden nopeampaa katoamista
Kuin mitä muistot suo, uskoa
Tätäkö se on, mitä kaiken jälkeen elämän lopulta vain on?
aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa-aa
Vain katseita ja hetkien olemassaoloa
Ja niiden nopeampaa katoamista
Kuin mitä muistot suo, uskoa
mm-mm-mm-mm-mm-mm-mm-mm-mm-mm