Elämäni myrskyistä en oo kuivin jaloin selvinnyt,
mut lätäköistä.
Kohosin oon elpynyt, uusi aalto nousee,
puhtoo rantaviivaa ja hiekkaan painautuneet jäljet
pois pesee taas tumma taivas.
Laine laivaa liikuttaa ikuisella merellä.
Tuntemaat pomaan keinuttaa,
mut vasta liike tulee.
Niin pilvet väistyy ja tuuli tyyntyy,
vaan hyltyäkseen uudestaan.
Ava sylin tuulta päin, en nää ketään edessäin,
mut vaistot kyllä ohjaa mut oikeaan suuntaan.
Kylmä viima vilvoitaa, kun auringossa hiudaan.
Mene miten mene, oon valmis jatkamaan.
Mene
miten mene,
oon valmis jatkamaan.
Mene
miten mene.
Jokainen päivä niin samankaltainen,
mut uusi aamu
tuo uuden mahdollisuuden.
Mysteeri ei pääty, en voi ennustaa.
Tänään saattaa,
huomen paistaa,
ainoa vastaan asenteen niin voimaa vaihtaa.
Ava sylin tuulta päin, en nää ketään edessäin,
mut vaistot kyllä ohjaa mut oikeaan suuntaan.
Kylmä viima vilvoitaa, kun auringossa hiudaan.
Mene miten mene, oon valmis jatkamaan.
Mene miten mene,
oon valmis jatkamaan.
Mene
miten mene.
Ava sylin tuulta päin.
Nyt vaistut kyllä ottaan, mut oikeaan suuntaan.
Kyllä mä viimaan vilvoitaan,
kun
auringossa hiotaan.
Mene miten mene,
oon valmis jatkamaan.
Mene miten mene,
oon valmis jatkamaan.