Meidän välissä on outiomaa.
Mä juoksen päin,
mä juoksen yön,
mut en löydä sua kuitenkaan.
En mä voi noudtaa tääl niin kauan,
kun tarvit mua.
Olen valmis antaa kaiken pois, mut en sua.
Hiljenee
nää huoneet, joissa ennen naurettiin.
Sovittiin riidat, niin me ajateltiin.
Ei meiltä puutu mitään, tai väliin pääse mikään.
Nyt kumpikaan ei löydä sanoja.
Mä käännyn pois, sä hiljaa katoot.
Ja noin vaan.
Meidän välissä on outiomaa.
Mä juoksen päin,
mä juoksen yön,
mut en löydä sua kuitenkaan.
En mä voi noudtaa tääl niin kauan,
kun tarvit mua.
Olen valmis antaa kaiken pois, mut en sua.
Vieläkään mä en oo valmis irti päästämään.
Vaikka sota päivää sotais niin,
tarron sut silloinkin.
Ja tuun hakemaan sut milloin vaan takaisin.
Vaikka meidän välissä on outiomaa.
Mä juoksen päin,
mä juoksen yön,
mut en löydä sua kuitenkaan.
En mä voi noudtaa tääl niin kauan,
kun tarvit mua.
Olen valmis antaa kaiken pois, mut en sua.
Meidän välissä on outiomaa.
Mä juoksen päin,
mä juoksen yön,
mut en löydä sua kuitenkaan.
En mä voi noudtaa tääl niin kauan,
kun tarvit mua.
Olen valmis antaa kaiken pois, mut en sua.
Älä luovuta vielä,
mä tiedän et vapitaan korjaamaan.
Kaikki mikä meni rikki,
me saadaan takaisin vielä sunkaan.
Älä vaikka oot siellä kaukana,
jossain toivon et kuulet mua.
Olen valmis antaa kaiken pois, mut en sua.