Kauan odotettiin sua,
auroora,
lensi yllämme kurkii
auroja,
väärin lintuihin me
luotettiin, kunnes haikara sinut
toi.
Nukut rauhassa vaarin
kehdossa,
tuhansien satujen
lehdossa.
Varpaasi ovat niin kuin elmiä,
jaksat kohtaat elmiä.
Kevät nyt meille keijun satoi,
kun luoja uuden ihmeensä soi.
Kevät nyt meille keijun satoi,
luonto uuden versoon loi.
Leutot tuulin lounasta puhaltaa,
kesän tulosta se meitä muistuttaa.
Ei tätä hetkeä voin hoittaa,
sinun hymysi valloittaa.
Ota oipuen ensin askelees,
isäs kädestäs kiinni pitelee.
Maailma saa vielä odottaa,
voi äidin sylistä kurkistaa.
Kevät nyt meille keijun satoi,
kun luoja uuden ihmeensä soi.
Kevät nyt meille keijun satoi,
luonto uuden versoon loi.
Kevät nyt meille keijun satoi,
kun luoja uuden ihmeensä soi.
Kevät nyt meille keijun satoi,
luonto uuden versoon.
Kevät nyt meille keijun satoi,
kun luoja uuden ihmeensä soi.
Kevät nyt meille keijun satoi,
luonto uuden versoon loi.