Kun taas on syksy, keltaiset lehket mätäneet.
Luumut tippuu syliin, kirsikat noin vipsyneet.
Niskat on taas ruskeat,
ihot uoksuu järven veet.
Maasta nousee jotain naukoja pitkin lankelveet.
Ottaa hamen pohjoi,
ja pikku houset pohjoi.
Avaa pienet leidet,
vie pientä sormea ylös ja alas,
auringosta.
Lennän taivaan kannen alla,
hiuksen spulmuteen.
Siivistäni
sata sokeria silmiä kirvelee.
Kynsienkin alla on kiekkaa,
päässä kukkaset linnu.
Maasta nousee jotain naukoja pitkin lankelveet.
Ottaa hamen pohjoi,
ja pikku houset pohjoi.
Avaa pienet leidet,
vie pientä sormea ylös ja alas,
auringosta.
Mitä äidit ei nähä,
ei ymmärrä isät nähä.
Kuinka sydän pahan tytön hymyilekään.
Ottaa hamen pohjoi,
ja pikku houset pohjoi.
Avaa pienet leidet,
vie pientä sormea ylös ja alas,
auringosta.
Auringosta.
Auringosta.
Auringosta.
Auringosta.