On
ulkona pimeä yö,
lumi hanki mustalta näyttää,
aune yksin mökissään,
päivä kirjaa menneillä täyttää.
Siinä päiväkirjassa ei ole yhtään sivua,
eikä tule kai koskaan olemaankaan.
Tuli takassa hiippumassa,
no ehkä sitten jouluna tulee vieraita.
Eipä silti,
eihän enää ketään tarvitse,
on kaikki tärkeät,
kun täältä lähteneet.
Väsyttää hän vielä raamatua selailee,
nukahtaa ja untaa nähdessä hän hymyilee.
Ja on kaunis,
kauninkin kuin Cleopatra, kaunis,
kauninkin kuin prinsessa, kaunis.
Hän on kaunis,
niin kaunis, kaunis.
Tuli takassaan sammunut,
kirjalla tielle pudonnut.
Eipä silti,
eihän enää sitä tarvitse,
on kaikki tärkeät,
kun täältä lähteneet.
Unessa hän vielä laurin kanssa suutelee,
punaistuulla pääsee poskelle ja pakenee.
Ja on kaunis,
kauninkin kuin Cleopatra, kaunis,
kauninkin kuin prinsessa, kaunis.
Hän on kaunis,
kaunis, kaunis.
Hän on kaunis,
kauninkin kuin Cleopatra, kaunis.
Kauninkin kuin prinsessa, kaunis.
Hän on kaunis,
niin kaunis, kaunis.
Kaunis.
Kaunis.
Aamulla ei herääkään kellon pirinään.