Oli niin nopea ja monot koulun käytäviin.
Janalkin vaarivessaan kirjoitin seiniin.
Ostin feililasit, kanttiketkin mennä naisiin.
Aina kerran kuussa kirjoitin suosikkiin.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suur.
Ei jäänä ollut helppoa hengittää.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ikuisesti lapseks jään.
Lapseks jään,
näköjään.
Jenkkiauton ikkunasta ihmisille huutelin.
Melkein tuli kun eka kerta suutelin.
Irmelin, rakaslin, piaton olin.
Vain nimeltä tiesin naiset ja alkoholin.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ei jäänä ollut helppoa hengittää.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ikuisesti lapseks jään.
Lapseks jään,
näköjään.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ei jäänä ollut helppoa hengittää.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ikuisesti lapseks jään.
Lapseks jään,
näköjään.
Ottin punaisen kitaran ja levyt shakperin.
Pimpin rockipännit ystyrässä pariin kaveriin.
Itseni unissani keikalla laulavan näin.
Ei lisää lauluja tyttöystävistäin.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ei jäänä ollut helppoa hengittää.
Mulla oli, mulla oli Ankelaa suut.
Ikuisesti lapseks jään.
Lapseks jään,
näköjään.