Ruskin itseäni aamuisin, yöntunneistaani aamuisin.
Päivän sapkattiin heikosti sulaa, mieleen iltaisin diskossa skulaa.
Perkele, yksin en jaksa aistaa.
Aistaa, mua aistaa, kipu luistaa, minu puistaa.
Tämä mun tuiskaani saan kai yksin omistaa.
Tuskan harhat nyt syö puutun lihaan, lammat ammulehdat huutavan ihaan.
Kotin jää niistä aamuisin vihaan, rakit saatanattiin ku se mun pihaan.
Perkele, yksin en jaksa aistaa.
Aistaa, mua aistaa, kipu luistaa.
Aistaa, minu puistaa.
Tämä mun tuiskaani saan kai yksin omistaa.
Ollis soituinen elämän bluusi, ollen pihalla kun joukkuusin.
Tykiatria aamuksi uusin, satoi pätys tukiosuusi.
Perkele yksinen jaksaa aistaa.
Aistaa, mua aistaa, kipun uistaa, minut puristaa.
Tämän tuskaani saanko yksin maalistaa?
Aistaa, mua aistaa.
Aistaa, kipun uistaa, kipun uistaa, minut puristaa.
Tämän tuskaani saanko yksin maalistaa?