Joskus haluun elää sisällä.
En miettiä seuraajan määriä.
Mä hymyilen, mutta en tiedä,
kuinka kauan jaksan vielä.
Löytyy haavoja ja traumaja,
mut paikka on menestys mun egoa.
Ei tarjoa paikka jono seuraavalle.
Mun pitää päästä ulos muualle.
Mä oon etsiskellyt merkkejä,
lukenut hautausmaiden kiviä.
Hei kerää itsesi nyt kasaan.
Kyllä joku vielä tilittää saa.
Mut mä pidän sustakin,
kun pidät mustakin.
Kiitos, kun olit paikalla ahdistuksen aikana.
Joskus en halu olla kukaan.
Jää, älä häiritse tilaan.
Yksinäisyys istuu täällä.
Väkioukossa mun olkapäällä.
Mä haluun nostaa käteni ilmaan.
Antaa periksi ja luuttaa.
Mut mulla on liikaa täs pelissä.
Vaik elän kehon issellissä.
Kyllä se tiihettä en oo kunnassa.
Hermaa roumahduus asunnassa.
Mut sä tuut ja mua halat.
Ehkä tänään saan loppuun palaa.
Mut mä pidän sustakin,
kun pidät mustakin.
Kiitos, kun olit
paikalla ahdistuksen aikana.
Tiesitkö, et niit sattuu eniten?
Joiden ymy valaisee huoneen.
En halua kertoa, kuinka huonosti menee.
Inhoan valehdella kyl pärjäilen.
Mut mä pidän sustakin,
kun pidät mustakin.
Kiitos, kun olit paikalla ahdistuksen aikana.
Tänään en tahdo laulaa mukana.
Tänään en tahdo laulaa mukana.
Tänään en tahdo laulaa mukana.
Tänään en tahdo laulaa.
Tänään en tahdo laulaa.
Tänään en tahdo laulaa.
Tänään en tahdo laulaa.
Tänään en tahdo laulaa.
Tänään en tahdo laulaa.
Tänään en tahdo laulaa mukana.