Koko elämän kaapissa elänyt oon,
ja rottien syöttejä syönyt.
Koko ajan luottanut kohtaloon,
kylmä rauta on niskaan lyönyt.
Jo muutoksen sain elämään,
kun huomasin kukkien tuoksun.
Kunne voimakas käänsi päään,
ja lopetin hikisen juoksun.
Kun oravan pyörästä hyppään pois,
on edessä uus avaruus.
Kun nyt kunnolla elää pois,
ois poissa tuskaisuus.
Nään maailman kauniina edessäin,
tuoksu vapauden hurma on suurin.
Ja lennän kuin Ikaros tähtiin päin,
ja siipeni kestää niin luulin.
On onneni aarre arvokkain,
huoneen turvaksi sen rakennan.
Oli vapauteni harhaa voittaa seiniä
kaapissa Suomen rottana na kerran.
